Hei vain ihmiset. Tästä tää kai sitten lähtis.

Kaikki mitä teidän tarvitsee minusta tietää:
olen '95 tyttö, elämäntapana ja intohimona koirat, kristinuskossa, omistan yhden koiran, mulla on kausittainen masennus ja lievä paniikkihäiriö, mietin paljon asioita ja harrastan psyykkistä itsetutkiskelua. Mua on kiusattu koulussa kolmannen tienoolta lähtien kun muutin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni ja muutan kohta noin viidettätoista kertaa, en oo varma. Mut muuten mun elämä on ollu kohtalaisen helppoa, niin mä ainakin yritän ajatella.
Elän lähinnä tunteella ja unohdan joskus antaa järjelle sijaa, ja oon hyvin itkuherkkä. Ja koirat ja ystävät on mulle kaikki kaikessa.
Harrastan kisaTOKOa, (tottelevaisuuskoulutusta) ja kotikutoista agilitya ja koiratanssia, ja oon aktiivisesti mukana srkunnan nuorisotoiminnassa.

Oon masennuksesta huolimatta aurinkoinen tyyppi, ja mun motot "kuilun pohjalta voi katsoa vain ylöspäin" ja "jos elämä antaa sitruunoita, tee niistä mehua" kertoo jonkun verran mun elämänasenteesta.
Mulla on kiusaamisesta ja lukuisista pettämisistä huolimatta hyvä itsetunto ja oon ylipäätään itsevarma ihminen, mutten osaa oikein luottaa ihmisiin.

Jos jotain oleellista jäi sanomatta niin eiköhän se vielä käy ilmi.
Oon kirjottanu blogia jo melkein puolitoista vuotta mutta poistin edellisen pitkän harkinnan jälkeen, syytä en jaksa selittää. Ja kirjotan tätä blogia itselleni, en lukijoille, että siltä pohjalta siis.

-Nyyti