Katsot minua
kuin muukalaista,
vierasta kadunkulkijaa, jota muut
halveksivat.
Mutta sinä välität, kyllä minä tiedän.
Olen sinulle tärkeämpi
kuin kukaan, jonka olet tuntenut.
Katseestasi huolimatta
tiedän, ettet voisi elää ilman minua.

Miksi muuten itkisit?

 

Anna kätesi
niin lennetään
Tunnetaan vapaus,
tuuli kasvoillamme.
Älä pelkää, huolehdin sinusta!
Antaudu vain tuulen vietäväksi,
minä ohjaan, katson ettet joudu hankaluuksiin.
Rakastan sinua, tiedäthän sen?
Olet tärkeintä mitä minulla
on koskaan ollut.

Siispä lennetään.
Luota minuun, se onnistuu kyllä.
Tiedäthän, unessa kaikki on mahdollista.

Jopa itse mahdottomuus.

Minä olen maailma.
Oman planeettani keskipiste.
Jokaisen elävän olennon kohtalo
on käsissäni.

Kuulostanko itsekkäältä?
En ole.
Kaikesta saa haaveilla,
avartaa maailmankuvaansa.
Ei, en minä oikeasti tahtoisi päättää..

 

Sain lievästi sanoen jonkinlaisen henkisen kohtauksen. Mikäli joku ei vielä sattunu huomaamaan, noissa mun runoissahan ei oo päätä eikä häntää, mut musta ne on silti hienoja.
Olin menossa nukkumaan ja hain keittiöstä vettä, kun mun katse nauliutu tietokoneeseen. Mä halusin kirjottaa. Ekaa kertaa pitkiin aikoihin mä saan itestäni irti jotain järkevää tekstiä. Ei mulla oon paha olo tai mitään, haluun vaan kirjottaa. Ja rakastaa maailmaa. :)
Okei, järkevä on täysin väärä ilmaisu........

Ja jos joku ihmettelee otsikkoa, ei kannata kysyä. En mäkään tiedä.


 

Mitähän sitten?
Ei väsytä ollenkaan ja tekee vaan mieli kirjottaa.

Siispä.....


Tears make us stronger
and healthier.
So do you.

 

 

Tunnetko tuulen?
Tunnetko ajatuksen,
syyn miksi olemme täällä?
Nauran riemusta,
kyllä sinä ymmärrät.
Ei tarvitse sanoa mitään,
emme tarvitse ainoatakaan sanaa
tuhoamaan tätä hetkeä.
Nauretaan vain.

Katseesi huokuu hyvyyttä.
Läsnäoloa jota kukaan ei tavoita,
pieniä pisaroita, ilosta ja surusta.
Aikooko kukaan koskaan
korjata sinua?
Ei, ei sinua tarvitse korjata.
Muut väittävät niin, koska ovat
itse rikki.
Älä välitä heistä,
joku muu voi korjata
heidän murtuneet katseensa.

Ollaan me yhdessä,
ei välitetä muista.
Me ja aika, Me ja tulevaisuus.
Itketään yhdessä,
nauretaan yhdessä.
Eikä kukaan enää uskalla väittää
meitä rikkinäisiksi.

 

 

Hassu tunne.
Tule viereeni, tunnetaan se yhdessä!
Lintujen vapaus, lasten ilo, vesimelonien pyöreys.
Mutta tiedätkös,
kurpitsat eivät ole kirpeitä.
En tiedä luuleeko kukaan niin,
mutta minä en ainakaan.
Eikös se ole pääasia?
Rakastetaan itseämme ja
toisiamme.
Tahdotko tietää mistä tämä kaikki johtuu?

No, sain juuri uuden elämän.

^Okei, tää ylin on jotain niin outoa. Saa nauraa. :)

Öitä hanipuput. <3


-Nyyti