Tulin reissusta.

Tyhjyyttä, kipua, pelkoa, ahdistusta. Jälkiä käsivarressa.

Matka oli ihan ok janäin. Mut ahdistaa. Nyt on hiihtoloma mut ens maanantaina on äikänesitelmä ja pelkään että pari kusipäätä pilaa sen, erinäisistä syistä.
Ja miks mun pitää kiintyä ihmisiin näin!!? Olin viimeviikon tetissä ja noo, jäi niitä ipanoitakin ikävä, iso ikävä, mut siellä oli yks ihminen jota en taas voi unohtaa. Se tulee uniin, kuten kaikki joita mulla on kamala ikävä. Mut onneks facebook on keksitty, tää oli jo ehtiny pyytää mua kaveriks x))

Mut silti, mä vihaan itteeni. Miks mun piti kiintyä siihen näin vahvasti?? Okei se autto mua siel ja anto mulle vähän lisävoimaa koulupäiviin ku juteltiin kaikenlaista mut ei oo totta....

Sittenjooh. Lähden. Mä en enää jää tälle paikkakunnalle homehtumaan vaan lähden viimein toteuttamaan haavettani niinku alunperinkin oli tarkotus, ripari vaan vähän hämmensi mua. Tuun kyllä vknlopuiks kotiin, en ehkä joka viikonloppu mut kuitenki usein. Koira tulee mun mukaan, muutan asuntolaan. Haluun vapaaksi tästä kaikesta, alottaa täysin puhtaalta pöydältä. Oon niin kypsä pelkäämään.

Tällaista tänään, see ya next time.

 -Nyyti