Päädyin lueskelemaan Fly'n blogimerkintöjä, ja tulin siihen tulokseen että mun on pakko tehdä asioille jotain. Mä oon vaan ruikuttanu koko ajan kaikesta, kun voisin tehdäkin jotain lähes kaikille ruikutuksen aiheille. Ihan ekaks, mä otan selvää mitä se ihminen ajattelee musta, onko se oikeesti unohtanu mut vai onko kaikkeen hyvä syy ja kaikki epäilykset vaan mun pienen pään turhaa tuotosta. Ja nimenomaan kysymällä suoraan.
Toisekseen, mä oon täällä itsekseni surkutellu pitkään yhtä hankalaa koulutusongelmaa koirani kanssa ja olettanu ettei sitä voi enää korjata. Mut enhän mä oo vielä edes kunnolla yrittäny, hitto vie, mistä mä voin sen tietää!!?
Sitten aion ottaa yhteyttä muihinkin "kadonneisiin" kavereihin joita mulla on ollu enemmän tai vähemmän ikävä.
Ja sitä rataa aion jatkaa kunnes olen saanut kaiken järjestykseen. Mun on ihan turha pelätä epäonnistumisia, koska niitä tulee kun yrittää, mutta jos ei yritä, ei voi myöskään onnistua. Ja luultavasti hyvin moni asia joka mun mieltä painaa, on vaan mun omaa pelkuruutta, saamattomuutta ja niin edespäin.

Koska sitähän mä olen; periksiantamaton, temperamenttinen tyttö, joka ei pelkää kohdata totuutta. Se mä olen pohjimmiltani, vaikka se vähän pääsikin karkaamaan. Ja nyt mä todella, todella toivon että tää päätös pitää. Tein jo onneksi pariinkin asiaan aloitteen, siitä on hyvä jatkaa. :)
Koska kyllähän mut tiedetään, jotakuinkin kaikki kaverit ja (erityisesti) ystävät voi sanoo mua pippuriseksi tapaukseksi jota ei lannisteta pienillä töyssyillä ja kuralätäköillä. Nyt mä oon päättäny taas löytää itteni!

Okei, tiedän että tää on about sadasmiljoonas kerta kun päätän jotain tällasta, mutta lähes yksikään ei oo vielä toteutunu. Mutta mä todellakin yritän. Oikeesti.
Koska mä en aio menettää ystävääni näin helpolla. Voihan se olla (ja no okei, luultavasti onkin.. toivottavasti..) et mä oon edelleen yhtä tärkee sille. En tiedä kuinka tärkeä, mutta niiden tekojen, sanojen ja kosketusten arvonen riittää mulle erittäin hyvin.

-Nyyti kuittaa.