Nää mun unet on turhauttavia. Mä nään unta jostain jota en oo nähny vähään aikaan ja sit mulle tulee ihan järjetön ikävä. Vielä turhauttavampaa ja satuttavampaa siitä tekee se, jos uni koskee jotain sellasta jota en tuu luultavasti ikinä enää tapaamaan. Mä niin vihaan tätä. Ja mä luulin jo päässeeni tästä yhdestä yli.....

Tän yhden postauksen pyhitän kokonaan kaikille ikävöimilleni ihmisille. I miss u all, propably forever....

^Juuri näiden sanojen takana piilee enemmän kuin kukaan voisi luullakaan..

^Tunnustettava on, että hyvinkin mahdollista.... Mut tuskin niin kovasti kuitenkaan

^Tää on paha..

^I know the feeling
sometimes, that girl who seems so strong,
who never let's shat people say bother her,
who smiles and laughs with her friends..
is really the girl who, deep down,
is falling to pieces.

^Let's just open the door. I know it's hard and scary, but we can do it. I think...

^Yksi suuri syy, miksi vihaan koulua
 

Pimeys.
Mitä se merkitsee?
Kaiken loppua, pelkoa ja syvää ahdistusta?
Vai turvaa? Tietoa siitä, ettei tarvitse ajatella mitään?
Minulle pimeys on kaikkea sitä.
Minulle pimeys on asioita, jotka olisin voinut jättää kokematta.
Minulle pimeys on paikka, johon voin paeta
kun maailma käy liian julmaksi.

You know I miss you.
So why you torture me?
Are you sadistic, or do you not just care?
Anyway, I love you, miss you and would die for you.
What ever you thought.

Ehkä turhauttavinta tässä on se, että haluisin olla vihanen (vaikken kylläkään tiedä mistä, koska kukaan ei oikeestaan oo tehny mulle mitään mistä mulla olis oikeus olla vihanen), mutten pysty. Mä en vaan osaa olla vihanen edes aiheesta, ja viimestään sillon kun mä nään jonkun tärkeen ihmisen, mä pystyn vaan olemaan onnellinen et se on taas mun luona. No okei, ehkä ihan hyvä niin. Niin kauan kun ei oo mitään oikeeta syytä suuttua...

-Nyyti