Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden käsiraudoista
Ihmisten välisistä kauloista

Kaik on yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Mun kaverini sano et se on koditon
Kun ei se tiennyt mis sen koti on
Niiku etana joka on hukannu kotilon
Vaikee pimees nähdä missä oikee ovi on

Onneks sytyttänyt ei toivosta rovioo
Niin kauan kun on elämää on myös toivoo
On mullalla vaikka mikä onnen maa
Matkalla unelmaan mä kohtaan mont ongelmaa

Ja mä syön yksin
Kesäsin talvisin ja syksysin
Nukuin ja jo miltei itsekseni puhuin
Mut en ruvennu onnen perässä mä syklii
Tulee kun on tullakseen

En sovi yhteen syys
Ja yksinäisyys
Näen sitä kaikkialla, kaukainen läheisyys
Näinä pimeinä iltoina
Ei itsenäisyys tunnu siunaukselta

Kaik on yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Muu maailma, ylistää juhlapyhiä
Tyhjän pöydän ääres usein ajatukset syviä
Kaikki tarvii toivoo, hitto soikoon
Niinku sairaat hoitoo, se keltää pois oo

Kaikki täällä omaa ongelmat omat
Ja loppujen lopuks kaikki oman onnen nojas
Jollain ihmisillä ei täällä ole ketään
Ja niitä taakkana heitteille jätetään

Pyrin olee ees itsenäinen ja alkuperäinen
Tarvii omaa rauhaa jokaikinen laumaeläin
Jos on kuulevainen tuntee vain tänä keväin
Näinä päivinä on hyvä olla lähekkäin

Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden käsiraudoista
Ihmisten välisistä kauloista

Kaik on yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Yksinäistä
Mä oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään

Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden käsiraudoista
Ihmisten välisistä kauloista

Rakastuin. Kaikkeen. Nyt mä oon toistaiseksi saavuttanu kaiken tarpeellisen.

Mä pääsen pois tosta paskasta, ja päivä päivältä mä oon aina varmempi et tää ei tuu olemaan vika kerta kun nään mun kaverit, ennen luokkakokousta. Mä tapaan ne vielä, enkä unohda koskaan.
Ja okei, oon ratkennu taas. Ihastuin taas johonki ikivanhaan tapaukseen (joka kylläkin on mun ainoo oikee ihastus ikinä...), mut ei se mitään. Koska tätä mä todellakin oon kaivannu. Mut mä en oo ihan varma vielä itekään kuinka vahvaa tää on koska sen ihmisen ajattelu ei sinänsä tunnu kovin kummoselta mut koulussa sitten, siellä tuntuu. Että enpä sitten tiiä... Mut joka tapaukses. ;)
Luotan taas vähän enemmän ihmisiin. Sain tän biisin omistettuna kaverilta (en jaksa siistiä):
www.youtube.com/watch
Ja sittennh.. mun parsalla kaverilla on huomenna synttärit ja pitäis keksiä jotain tosi siistiä, mulla on kyl jo huippuhyvä idea kunhan keksin miten toteutan sen. ;)) <3
Ja nyt mä tiedän mitä elämältä haluun. Jos en pääse yhteishaussa ykkösvaihtoehtoon, ni vaikka petynkin niin kyllä ne muutkin käy ihan hyvin. Pääasia et nyt mä saan tehä elämälläni just sitä mitä haluunkin. Ja vaikka kuinka olisin antanu anteeks kaikille kusipäille niin kyllä mä ootan luokkakokousta kun mä saan näyttää mikä musta on tullu ja miten onnellinen mä oon.
Ja ilmeisesti mua ei enää kiusata. Se loppu kolme viikkoo sitten perjantaina kun vikalla tunnilla mä olin niin täynnä sitä paskaa että paljastin vähän liikaakin itsestäni, mut ilmeisesti se autto. Nyt on ollut viikko koulua sen jälkeen enkä oo kuullu yhtäkään ilkeetä sanaa, keltään.


-Nyyti