Mulla oli biisi. Mä yritin olla kuluttamatta sitä loppuun, että mä saisin joka kerta sen fiiliksen, tiedon että joku välittää musta ja on valmis tekemään niin paljon mun puolesta. Nyt sen merkitys mulle on täysin päinvastainen. Nyt aina, kun kuuntelen tätä, se muistuttaa mulle miten vaarallista on luottaa ihmisiin. Uudelleen ja uudelleen. Mikään ei oo ikinä, ikinä sattunu näin paljon. Mä olisin oikeesti voinu vaikka katkasta jalkani sen ihmisen takia. Ja mä kun luulin että sekin puhu totta kun se vanno mulle kerta toisensa jälkeen välittävänsä musta ja tekevänsä kaikkensa mun puolesta. Mut mä en riittäny sille, kuten arvelinkin.

Mun itsetunto on ihan muusina. Mä tiesin jo heti että tukeuduin liikaa yhteen ihmiseen – tai ylipäätään ihmiseen – mut silti. Mä tiedän ettei tää ollu mun vika, mä tiedän että mun syyllisyydentunne on turhaa, mut silti. En voi olla kelaamatta asioita jotka oisin voinu tehdä toisin. Mut olis se voinu edes sanoo..
 

Nomut ihan sama. Oma vikani kun luotin, unohdetaan koko juttu. Pääsen yli tästäkin ihan samalla tavalla kun kaikesta muustakin, antaa vaan ajan kulua. En mä voi koko loppuelämääni sitä surra. Ihmiset nyt vaan sattuu olemaan maailmankaikkeuden luultavasti turhin, kieroutunein ja haitallisin olento ja asia. Just live with it. Itsehän mä menin hairahtamaan.

En mä kellekään vihanen oo, oon varma ettei se pettäny mua tahallaan, ja ettei se varmasti tiedä kuinka paljon onnistu satuttamaan mua. Koska siis totuushan on, et luultavasti se ei vaan ajattele et ottasin niin raskaasti sen ettei se ota muhun mitään yhteyttä, enhän mäkään varsinaisesti ota siihen. Koska mä en uskalla. Mut se luultavasti ei vaan koe tarpeelliseksi. Ihansama, en ala selvittämään näitä täällä sen kummemmin. Se kipu tulee ikävästä. Ikävästä, ja tiedosta etten välttämättä tuu enää koskaan tapaamaan sitä ihmistä. Mulle kaikkein tärkeintä ihmistä. Tai niin mä ainakin luulin..

Nyt pitää vaan koittaa olla ajautumatta taas liian syvälle eläinten maailmaan, varsinkin kun meille tulee parin kuukauden päästä eläimellistä perheenlisäystä.

No, elämä kulkee, pitää vaan yrittää pysyä vauhdissa mukana.

-Nyyti

Pidä musta kii,
älä päästä koskaan...