Njoo.. Tästä blogista on taas tullu paikka purkaa ja käsitellä tunteita. Aiempi blogini oli sitä pitkään mutta loppuvaiheessa ei enää ainakaan niin paljon, koska mulla oli ihmisiä joille puhua.
Nyt en taas voi. Pelkään olevani taakka. Ja ikävöin kuitenkin.

Yksin on helpompaa. Ei tartte esittää mitään. Enkä mä itse asiassa tiedä enää millanen oon oikeesti. Mistä mun pitäis lähtee itseäni ettimään?

Negativity, mulla on siis ihan tarkalleen diagnoosin mukaan kausittainen masennus. Joskus oon tosi pitkään ilonen ja joskus ehkä vaan päivän ennen kun tipun taas. Mun tapauksessa kaudet on tavallisesti aika pitkiä molemmin puolin, mut joskus on vaan viikon ajan esim. ahdistusta ja sitten oon taas ihan tyytyväinen, tai toisinpäin.
Mut mä en todellakaan tiedä mikä siinä auttais. Mä en muista oliko mulla aluksi krooninen vai ei, mä en ylipäätään muista siitä ajasta juurikaan mitään, muuta kun jos tulee joku muistoärsyke, joku blogimerkintä, tuoksu, ihminen, sana tmv.
Onhan se tietty häiritsevää et tuntuu kun ois tavallaan jakaantunu persoona, mut toisaalta mä pidän mielummin tän kausittaisen kun vaihdan krooniseen...

-Nyyti