Löysin tän jostain, tää tuo mulle mieleen ihmisen jota en taas oo nähny ihan liian pitkään aikaan. Oon huomannu et joskus vaan nään silmissäni niitä ihania hetkiä kun oon ollu sen kanssa, ihanku jossain leffan kohtauksessa jossa sit soi haikee musa taustalla jne, jos kukaan tajuu. Mut ilman musiikkia. Joka tapaukses, mä kaipaan sitä. Ja toi kuva sai mut taas itkemään ikävästä. Koska vaikka mä kuinka tiedän toistavani itteeni, mä vaan niin kaipaan sitä et mä tiedän jonkun muun hoitavan kaiken mun puolesta sillon kun on paha olla. Et mun ei tartte kantaa ite sitä kipua, vaan mä voin antaa sen jollekin muulle, jota se ei satuta samalla lailla. Et mä saan vaan nojata ja itkee. Eikä mun tarvi selittää mitään, se tietää jo kaiken tarpeellisen.
(Ja todellisuudessa, joka ikinen kerta kun mä sanon jollekin et mä oon okei, enkä mä ole, ja se uskoo sen, se sattuu niin helvetisti)

Valvon yksin ja katon euroviisuja kun ei oo muutakaan tekemistä. Onhan nää tähänastiset ollu ihan hyviä, varsinki Tanska. En muista enää minkälainen se oli, muistan vaa et se oli tosi hyvä. :p Ja Suomen Paradise Oskar oli kans ihana, oikeesti! <33

Mut kyl mä pärjään. Pääosin ainakin. Loppujen lopuks ainakin.

Every time you hurt me
I scream deep inside.
But don't worry,
I love you still.
Even when you forget me
I love you, I miss you,
untill my life ends.

-Nyyti